En tiedä kuinka moni teistä seuraa Toisenlaiset Äidit -ohjelmaa, joka muutama viikko sitten taas alkoi livillä. Ainakin iltapäivälehdissä uutisoitiin suuresti tästä ensimmäisestä jaksosta, jossa vanhemmiksi tulivat 18-vuotias tyttö ja hänen 16-vuotias poikaystävänsä. Kyseistä paria kritisoitiin pitkin kommenttikenttiä ja keskustelupalstoja ennenkuin koko jakso edes esitettiin. Oon oikeesti järkyttyny miten tyhmiä ja tietämättömiä moni suomalainen edelleen on sekä miten moni muodostaa mielipiteensä tästä asiasta sen vanhan stereotypian ympärille.
"Lapset tekee lapsia, sairasta." "Ei teini voi tietää vanhemmuudesta mitään."
"Sossupummeja noistakin tulee." "Nuoruus menetetty!"
Oltiin Jessican syntyessä täysin samanikäisiä kuin nuo vanhemmat tuossa jaksossa. Olin itse matikan kirjoittamista vaille ylioppilas ja Henkka opiskelemassa merkonomiksi. Raskaus tuli meille suurena yllätyksenä, mutta itse uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa, joten se ei missään nimessä ollut negatiivinen asia. En koskaan ajatellut ettei pärjättäisiin eikä meidän vanhemmatkaan ajatelleet niin.
Moni nuorena vanhemmaksi tullut ei kuitenkaan ole ollut näin onnekas. Tukea ei välttämättä saa edes omilta vanhemmilta ja vanhemmat kokee, että lapsi on jollain tapaa epäonnistunut elämässä. Vihaan yli kaiken tällä tavalla tuomitsevia vanhempia. Vanhempien tehtävä on tukea ja auttaa omaa lastaan tapahtui mitä tahansa. Mitä huuto autaa? Mitä pihalle heittäminen auttaa? Mitä lapsen isän haukkuminen auttaa? Niin, ei mitään. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että lapsi on tulossa.
Useasti vanhemmat ihmiset ja nuoremmatkin sanovat, että jos saa lapsen nuorena niin nuoruus on hukkaan heitetty. Eli tämä nuoruus tarkottaa siis sitä, että jokaisen täytyy roikkua baareissa joka viikonloppu, elää sitä "legendaarista" opiskelijaelämää ja tehdä kaikkea tyhmää mitä kuitenkin katuu sitten kymmenen vuoden kuluttua. On täysin naurettavaa ajatella, että se olis jokaisen unelma. Itse en koe menettäneeni yhtään mitään, päin vastoin! Saan kokea hirveesti uusia asioita yhdessä oman lapsen kanssa. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin useasti viikonloppuisin nauretaan tuttujen "kännisnäpeille" ja krapulavalituksille ja ollaan ilosia siitä ettei meidän tarvinnu olla paikalla :D
Niin ja sittehän on tämä paljon puhuttu talouspuoli. Tämän asian kommentointi keskustelupalstoilla oli ehkä se mikä sai savun nousemaan korvista nanosekunissa. Oletetaan (jostain kumman syystä?), että jos tulee nuorena äidiksi tai isäksi niin ei ole MINKÄÄNLAISTA mahdollisuutta kouluttautua sen jälkeen taikka tehdä uraa missään muualla kuin mäkkärin kassalla. Tässäpä muutama fakta:
1. Suomen taloustilanne on tällä hetkellä se, että melkeinpä kuka tahansa voi saada potkut töistä. Rahaa ei vaan ole samalla tavalla kuin ennen. Työttömäksi ilmottautuu perheenisiä ja perheenäitejä, 20-vuotiaita ja 50-vuotiaita.
2. Tästä syystä moni myös ryhtyy opiskelemaan, koska oman alan töitä ei vaan ole. Miksi ihmeessä 30-vuotias opiskelija-äiti on "ok", mutta 20-vuotias opiskelija-äiti ei? Miksi toisenlaista perhettä paheksutaan ihan vaan iän perusteella?
3. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että oli ihanaa laittaa oma lapsi vasta 2,5-vuotiaana päiväkotiin, koska meillä ei ollut esim. asuntolainaa maksettavana eli pärjättiin kelan perustuilla erittäin hyvin.
Näiden kaikkien naurettavien väitteiden lisäksi ajatellaan myös, että jos olet tullut nuorena vanhemmaksi niin et ole käyttänyt ehkäisyä. En tiedä missä ihmeessä jengi on ollu sillon kun terveystiedon tunnilla on kerrottu ettei mikään ehkäisy ole 100%:sen varmaa. Tiedän todella monia lapsia, jotka ovat saaneet alkunsa vaikka ehkäisy on ollut käytössä. On oikeesti hullua miten monelta tällänen asia on menny ohi!
En yritä näillä sanoa, että jokaisen tulisi pyrkiä tulemaan nuorena äidiksi tai tavallisen parikymppisen elämä on hirveetä kuraa vaan haluan korjata näitä väitteitä. Vihaan sitä miten nuoria äitejä yleisetetään huonoiksi äideiksi, "koska nuoret ei tiedä mistään mitään". Vihaan sitä miten ihmiset tuijottaa meitä silmät pyöreenä kaupassa. Vihaan sitä, että vanhemmat ihmiset puhuu meille kasvatuksellisista asioista kuin olisimme neljännellä luokalla koulussa. Totuushan on kuitenkin se, että 18-vuotias esikoistaan saava äiti tietää täysin saman verran vanhemmuudesta kuin 30-vuotias esikoistaan odottava. Vanhemmaksi opettelu alkaa vasta sitten kun se oma lapsi on siinä sylissä. Sitä ennen ei voi kenelläkään olla todellista kuvaa siitä mitä se oikeasti on.
-Janina